Meidän kantanaaraamme, joka mahdollisti matkamme aloittamisen.
Pörrö oli elämäni ensimmäinen ragdoll. Kissa, jonka tiesin tarvitsevani, ja jota yli viiden vuoden ajan odotin. Tiesin, että tarvitsen elämääni ruskean mitted naaraan, jonka nimeksi tulisi Pörrö.
Pörrö 5.3.2010 - 17.5.2024
Pörrön kuolinsyyksi koitui äkillinen diabeteksen kehitys, jonka missasimme täysin. Veimme Pörrön sairaana Aistiin jossa paljastui diabeettinen ketoasidoosi, hengenvaarallinen ketoosin tila joka nostaa insuliinin järkyttävän korkealle.
Pörrö siirrettiin Aististi Viikin eläinsairaalaan, jotta tytär saisi parasta mahdollista hoitoa, jota Suomessa on tarjolla. Olimme menettäneet Aatun vain 9 kuukautta aiemmin, Mokan 8 kuukautta ennen Aatua ja Kinin vuoden 2021 alussa, tuntui että oikeasti ansaitsisimme voiton kissa-asioiden parissa, jonka vuoksi lähdimme hoitamaan.
Pörrö kirjattiin sisään Viikin teho-osastolle maanantaina ja perjantaina, koska neidin tila ei kohentunut vaan pikemminkin hyvin hiljaa heikkeni, päätimme päästää Pörrön pois... Viimeisellä visiitillämme Pörrö ei enää ollut oma itsensä. Pörrö oli peloissaan, hukassa, sekava ja sen sijaan että kyseessä olisi ollut mamman official mytty, vastassa olikin vain kissa joka etsi kulmaa ja koloa, mihin ryömiä kuolemaan. Tämä oli sydäntä murskaava katsoa, koska yhtäkkiä 14 vuotias yhteinen matkamme oli mitätöity.
Koska Pörrön kuolinsyy oli varsin selvä, vaikkakin hänen diabeettinen ongelmansa ei ollut lääkärien mukaan ihan tavanomainen, ei Pörröä lähetetty ruumiinavaukseen. Osin syynä oli että tehohoitoviikon hinnaksi tuli liki 5000 euroa. On erittäin todennäköistä että jossain vaiheessa kirjoitan Pöröstä paremman muistelman, mutta tällä hetkellä, tätä tekstiä kirjoittaessani, en ole halukas taikka kykenevä tätä siltaa ylittämään.