Loistava luonne, kultainen suojelija
Ensimmäinen kosketukseni koira-maailmaan, enkä tule koskaan unohtamaan Roxyn tuomaa turvallisuuden tunnetta. Jääräpäinen tyttö, ylisuojeleva pöhkö, mutta kultaisin rottweiler mitä koskaan tulee maa päällään kantamaan...
Roxy, xx.xx.1994 - xx.07.2003
Koska en koskaan kohdellut Roxya tavalla jonka tämä olisi ansainnut, en osaa kirjoittaa tästä paljoa... Olen toivonut olleeni parempi ihminen tälle ja miettinyt usein sitä kuinka paljon tuli opittua Roxyn kanssa.
Huolimatta siitä, miten pelottavalle rottweiler voi tuntua lapsen silmissä, rakastin tätä koiraa paljon, surin paljon tämän kuoltua pois.
Olin Roxyn kuoleman aikaan lomalla ystäväni ja tämän perheen kanssa, kiertämässä Suomea.. Kun kotiuduimme, kuulin autossa, parkkipaikalla höpöttäessäni kuinka olin ikävöinyt lemmikkejä että aion viedä Roxyn pitkälle kävelylle... Ja siihen äitini katkaisi lauseeni ja sanoi;
"Siitä pitikin puhua... Roxy piti lopettaa viikko sitten..."
Kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä ilmoitus synkisti koko kesälomani, juoksin sisälle tarkistamaan ettei minulle valehdeltu, eikä minulle oltu valehdeltu... Roxyä ei näkynyt missään... Asunto oli paljon tyhjemmän tuntuinen ilman suurta koiraa.
Myöhemmin surtuani hetken, sain kuulla enemmän mitä tälle oli käynyt... Oletettavimmin kohtusyöpä oli iskenyt tälle koiralle, mikä ei ollut missään vaiheessa saanut pentuja. Kuulin että koiralla oli ollut huonoja päiviä jo pari viikkoa... Tämä oli vuotanut verta eikä kyennyt enää pidättelemään...
Viimeiselle matkalle lähdettyään Roxy hyppäsi farmariauton takatilaan ja huokaisi. Tuntui ymmärtävän että kivulle on tulossa loppu. Tämä oli maannut hiljaa koko matkan lääkäriin ja eläinlääkärin pöydällä ollut hiljaa, eikä ollut pelännyt yhtään.
Kiitos Roxy yhdeksästä vuodesta mitkä annoit. Parempaa koiraa ei olisi voinut tulla!
Roxy, vuodesta 1994 vuoden 2003 heinäkuuhun.
